Keruut
Käpälän jälkiä -uutiskirje
Museoyhdistykseen jäseneksi
Suomen Metsästysmuseo Facebook Suomen Metsästysmuseo LinkedIn TM

Kantapuu

Kokoelmalöytö tammikuu 2017

Tällä palstalla esitellään mielenkiintoisia löytöjä Suomen Metsästysmuseon esine- ja kuvakokoelmista, kirjastosta ja arkistosta.

Linnustajien kauhunhetket Gråskärin karilla - arkkiveisu vuodelta 1885

Vuoden 2017 ensimmäinen kokoelmalöytö kytkeytyy keveällä aasinsillalla helmikuun alussa Metsästysmuseossa avattavaan uuteen perusnäyttelyosastoon – molemmat käsittelevät vanhaa suomalaista metsästysmuotoa, merilinnustusta.

 

Vuonna 1885 Helsingissä J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa präntätty kellastunut, kahdeksansivuinen, kahdelle painoarkin neljännekselle painettu runomittainen veisu ”Surullinen laulu eli Kolmen Linnustajan Viimeiset Hetket Gråskärin karilla, kesäkuussa 1885” kertoo järkyttävän tarinan huviretkeksi aiotun alkukesän pyyntimatkan muuttumisesta kolmen linnustajan hengen vaatineeksi tragediaksi. Veisun 36 värssyä on sepitellyt Frans August Kaselius, ja veisu on tarkoitettu laulettavaksi laulun ”Tuoll´pohjan lahden rannalla” sävelellä. August Kaselius (joskus myös Caselius) oli tuottelias viisujen laatija, jolta tunnetaan parisenkymmentä arkkiviisua. Yksi Kaseliuksen hengentuotteista oli nimeltään ”Susien surkuttawainen tuho työ eli äitin itkewäinen ääni suden syöneen lapsen yli, tahi wärsyt joita murhe mielin hyräili” suurten susivuosien ajoilta vuodelta 1881.

Merilinnustajien tarina alkaa kuvauksella pyyntiseurueen lähdöstä merelle:

”On tapaus se seuraawa,

He lähti höyry laiwalla,

Merelle hakeen hauskuutta,

Näin suwen suloisuudessa.

Heill´ oli aikomuksensa,

Ja toiwo tuoda tullessa,

Näin siipikarjan kauniimman,

Tuon lintu paistin parahan.”


Mutta suloinen suvisää muuttuikin äkkiä rajuksi kesämyrskyksi, ja toiveet lintupaistista vaihtuivat toiveeksi hengissä säilymisestä. Gråskärbodan -luodolle myrskyn kouriin jääneillä neljällä miehellä oli kaksi venettä, ”ruuhi ja paatti”, ”Joill´ he myös soutais saaliitaan, Kuin ammutuks sais hakemaan.” Myrskyssä ei pikkuveneistä ollut kuitenkaan mitään apua, vaan miesten täytyi vain värjötellä toista vuorokautta myrskyn kourissa matalalla luodolla, jonka yli aallot löivät:

”Kun wyöryi yli aseman,

Luo heille kylwyn kamalan,

Kylmän kolkon ja kauhean,

Mi tuottaa tuskat tuonelan.”

Kerran yritti höyrylaiva pelastaa miehiä, ”waan täytyi palata pois apuun woimmattomana”. Miehistä kaksi tuupertui luodolle kylmän kangistamina. Myrskyn vähän laannuttua höyrylaiva palasi, ja kaksi hengissä ollutta miestä pääsi laivaan sieltä heitetyn köyden avulla.Toinen pelastetuista kuoli kohta laivaan päästyään, joten vain yksi linnustaja selvisi hengissä onnettomuudesta.

Surullinen kertomus päättyy seuraaviin säkeisiin:

”Lesket ja lapset surewat,

Ystäwät, suwut kaipaawat,

Waan kuollu pitää paikkansa,

Jäljellä on waan muistonsa.”

Arkkiviisu – aikansa tietotoimisto ja viihdelukemisto

Arkkiviisut tai -veisut olivat halpoja, kansan keskuudessa levitettyjä pieniä painettuja vihkosia, joissa kerrottiin merkittävistä, usein dramaattisista tapahtumista, kuten onnettomuuksista. Ne olivat sekä tiedonvälitystä että viihdettä. Veisujen loppuhuipennus oli usein opettavainen. Vanhimmat arkkiveisut tunnetaan Saksasta 1400-luvulta. Ruotsin vanhin veisu on vuodelta 1583, Suomen vuodelta 1622. Suomessa julkaistiin Ruotsin vallan aikana ainakin 250 arkkiveisua, ja perinne jatkui aina 1930-luvulle asti.

Muisto onnettomuudesta kallioon hakattuna


Kerrottuani arkkiveisusta merilinnustusekspertti Georg Munterille, lähetti hän minulle kuvan kallioon hakatusta muistokirjoituksesta, joka sijaitsee Vesterbådanin luodolla. Muistokirjoituksessa kerrotaan kesäkuussa 1865 luodolla myrskyyn ja kylmään menehtyneiden miesten nimet: ”Genom storm och köld omkommo här 18 11/6 85: J. A. Ahlgren, A. W. Skogström, K. S. Sundmark.” Vaikka muistokirjoitus sijaitseekin Vesterbådanilla eikä arkkiveisun Gråskärillä, liittyy se suurella todennäköisyydellä arkkiveisun kuvaamiin tapahtumiin ja vahvistaa niiden todenperäisyyden. Merilinnustus oli ja on edelleenkin vaativa ja vaarallinen metsästysmuoto, jossa luonnonvoimat voivat yllättää taitavankin pyyntimiehen.

 

Teksti ja kuvat:

Jukka Peltonen

intendentti

Suomen Metsästysmuseo



Aikasempia löytöjä:

Metsästys & Kalastus -lehden näytenumero (Tammikuu 2014)

Karjalan Kennelklubin kutsukortti 1934 (Helmikuu 2014)

Kuljun Metsästysseuran palkinnot (Heinäkuu 2014)

Hyljekoira Jocken tarina (Elokuu 2014)

Haulikkoampujan sormus (Joulukuu 2014)

Kettuhoukutin (Kesäkuu 2015)

Kartta (Syyskuu 2015)

Karhunkallo (Joulukuu 2015)

Karhupyssyjä Karjalasta (Huhtikuu 2016)

Hirvilakki (Lokakuu 2016)

Asepussi (Joulukuu 2016)

Arkistoidut löydöt