Vuonna 2020 alkaneen digitointi- ja luettelointiprojektin päämääränä on ollut kartoittaa Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelman esineistö tulevan Erä- ja luontokulttuurimuseon toimintaa ajatellen, digitoida eli muuttaa digitaaliseen muotoon jo ennestään kokoelman luetteloitu osa sekä luetteloida uusia esineitä kokoelmanhallintajärjestelmä Collecteen. Tavoitteena on ollut samalla parantaa kokoelman saavutettavuutta ja käytettävyyttä, edistää kokoelman ja siihen liittyvän tiedon säilymistä sekä valmistaa kokoelma käyttökuntoon.

Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Anne Salo.

Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmat

Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmaan kuuluu ammatillisen ja vapaa-ajankalastuksen pyydyksiä ja niiden pienoismalleja, kalan- ja vesistöntutkimuskalustoa, kalanviljelyyn liittyvää esineistöä, virkistyskalastusvälineistöä sekä kalastuksen oheisvälineistöä. Esineistön vanhin osa on alkuperäisen, Helsingissä v. 1894-1920 toimineen Suomen Kalastusmuseon kokoelmien 226 alkuperäistä esinettä, jotka on luetteloitu Kansallismuseon kokoelmiin ja deponoitu Kalastusmuseoyhdistykselle. Muut kokoelman esineet ovat Kalastusmuseoyhdistyksen omaa esineistöä, ja niistä on luetteloitu 720 kpl. Näistä esineistä oli olemassa jo ennestään paperiset esinelomakkeet ja diariokirja. Lisäksi kokoelmaan kuuluu runsaasti luetteloimatonta esineistöä.

Kokoelmatyö

Työssä noudatettiin Kalastusmuseoyhdistyksen laatimia tallennus- ja kokoelmatyön perusperiaatteita. Esineluokitus ja asiasanoitus luotiin perustuen Kalastusmuseoyhdistyksen laatimaan esineistön systemaattiseen luokitukseen, esineluetteloihin sekä Suomen Metsästysmuseon esineiden systemaattiseen luokitukseen. Esinenumeroinnissa otettiin käyttöön KMEXX:YY-muotoinen esinenumero. XX on hankintaerän numero, YY esineen numero.

Projektin aikana tehtävän kokoelmatyön periaatteiksi otettiin suunnitelmallisuus, järjestelmällisyys ja toistettavuus. Esineiden siirrot tehtiin hallitusti ja jokainen siirto merkittiin kokoelmanhallintaa varten luotuun excel-taulukkoon.

Jokainen projektin aikana kirjattu esine on käynyt läpi tietyt vaiheet. Esine ja siihen liittyvät taustatiedot on tunnistettu. Esineelle on annettu esinenumero, joka on myös merkitty esineeseen joko numerolapulla, kanttinauhalla tai suoraan esineeseen. Ennen numerointia esineelle on tehty kevyt puhdistus irtoliasta ja vauriokartoitus, mikäli nämä on katsottu tarkoituksenmukaisiksi. Esineen kuvaus, mitat ja taustatiedot on kirjattu kokoelmanhallintajärjestelmä Collecteen. Esineestä on otettu valokuva, jonka jälkeen se on pakattu ja sijoitettu esineluokituksen mukaisesti kokoelmatiloihin.

Työn etenemisen varmistamiseksi aikaa päätettiin käyttää maksimissaan 1 h/esine, tietojen kirjaamiseen max 30 min/esine.

Käytännön toteutuksesta vastasi projektitutkija Anne Salo. Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Emilia Haavisto.

Esineturvallisuudesta huolehtiminen

Ennen kokoelmatyön aloittamista tilat raivattiin ja siivottiin. Tarpeettomat pahvilaatikot, vanha pakkausmateriaali, lastulevyt ja roskat vietiin pois. Irtolika ja pöly lakaistiin ja imuroitiin, pinttynyt lika poistettiin pyyhkimällä. Pesuaineina käytettiin vettä, mäntysuopaa ja yleispesuainetta. Ylläpitosiivousta jatkettiin projektin edetessä.

Esineistä otettiin tunnistevalokuvat Collectea varten. valokuvausta varten tiloihin rakennettiin valokuvauspiste. Kuvauksessa käytettiin valkoista taustakangasta, jalustallista järjestelmäkameraa ja kahta led-valonlähdettä. Pienesineet valokuvattiin pääosin massamenetelmällä reprokuvausjalustaa käyttäen. Kuvankäsittely tehtiin Adobe Lightroomin avulla osittain massamenetelmällä. Valokuvien valkotasapaino korjattiin ja kuva-ala rajattiin tarvittaessa.

Kokoelmatyössä pyrittiin edistämään esineiden säilymistä ja ennaltaehkäisemään vaurioiden syntyä. Konservaattori Emilia Haavisto neuvoi esineiden käsittelyssä, esineturvallisten säilytysratkaisujen valinnassa sekä esineiden sijoittelussa kokoelmatiloihin. Hän myös ohjeisti ja avusti suurikokoisten esineiden siirtämisessä, esinevalokuvauksessa ja numeroinnissa.

Esineturvallisuuteen kuuluvia toimenpiteitä ovat esineiden puhdistaminen kevyesti tarpeen mukaan, pakkaaminen happovapaita materiaaleja käyttäen sekä esinenumerointien tekeminen menetelmällä, joka mahdollistaa numeron poiston tarvittaessa.

Emilia Haavisto asettelee rysää säilytyslaatikkoon.
Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Anne Salo.

Kalastusmuseon esinekokonaisuuksia

Pienoismallit

Kalastusmuseon pienoismallit kuuluvat pääosin Kansallismuseon deponoimaan esinekokonaisuuteen. Deponointi siis tarkoittaa esineiden sijoittamista jonkin museon kokoelmiin ilman että museo itse omistaa esinettä.

Kokonaisuuteen kuuluu erilaisten kalastajaveneiden, pyydysten ja pyydysrakennelmien pienoismalleja. Kokonaisuus on huomattava ja arvokas, ja pienoismallit ovat pääosin hyväkuntoisia. Pienoismallit on puhdistettu kevyesti, ja osalle niistä on tehty vauriokartoitus.

Lanapadon pienoismalli.
Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Katja Jaakkola.

Pyydykset

Kokoelmaan kuuluu erilaisia ammatti- ja kotitarvekalastuksen sulku- ja saartopyynnin pyydyksiä, mm. rysiä, mertoja ja nuottia. Osa näistä esineistä on suurikokoisia ja vaikeasti käsiteltäviä ja säilytettäviä, joten osalle niistä ideoitiin ja rakennettiin uusia säilytysratkaisuja. Projektin aikana paljastui yllättävä puute: kokoelmassa on vain yksi katiska!

Verkot

Verkkoja päätettiin niiden luonteen takia käsitellä mahdollisimman vähän. Neuvoja haettiin Maikki Kariston vuoden 2016 opinnäytetyöstä Kalaverkon konservointi Pentalan saaristomuseoon.

Osa verkkojen säilytyslaatikoista uusittiin. Laatikoihin leikattiin happovapaasta kartongista pohjalevyt, joiden avulla verkko pystytään jatkossa helposti ja vahingoittamatta nostamaan ja laskemaan laatikosta.

Siikaverkko. Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Anne Salo.

Tutkimus ja kalanviljely

Kalastusmuseoyhdistyksellä on kattava kokonaisuus tieteelliseen tutkimukseen ja kalanviljelyyn liittyviä esineitä. Esineiden lisäksi yhdistyksellä on myös runsaasti valokuvamateriaalia kalanviljelylaitoksilta. Kalanviljelylaitosten esineet ja valokuvat muodostavat yhdessä merkittävän kokonaisuuden.

Kalankuljetussäiliö Porlan kalanviljelylaitokselta. Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Anne Salo.

Vapaa-ajan kalastusvälineet

Suurin osa Kalastusmuseoyhdistyksen vapaa-ajankalastusvälineistöstä on luetteloitu vasta nyt. Kokoelmaan kuuluu hienoja esinekokonaisuuksia, jotka esittelevät kalastajan koko elämäntyylin. Kokoelmissa on myös teolliseen uistinvalmistukseen liittyviä esineitä, kuten vieheiden ym. myyntipakkauksia. Vapaa-ajankalastukseen liittyvät esineet ovat tulevaisuuden Erä- ja luontokulttuurimuseon kannalta erittäin merkittävää esineistöä. Näitä esineitä on vielä runsaasti luetteloimatta.

Projektin lopputulokset

Projektin lopputuloksena kokoelmatilojen siisteys ja järjestys sekä esineiden sijoittelu ja suojaamisen taso ovat parantuneet. Kokonaiskuva kokoelman laajuudesta ja sisällöstä on täsmentynyt, ja kokoelman saavutettavuus ja käytettävyys parantuneet.

Projektin aikana kirjattiin Collecteen yhteensä 1592 esinettä (tilanne 24.5.2021). Kokoelmanhallintajärjestelmään kirjatut esinetiedot ovat merkittäviä kokoelmatyön ja tietojen säilymisen kannalta sekä näyttelyitä rakennettaessa.

Vaikka Erä- ja luontokulttuurimuseon näyttelyiden aukeamiseen meneekin aikaa, ovat Collecteen nyt luetteloidut esineet suuren yleisön löydettävissä www.finna.fi-hakupalvelun kautta.

Helpoiten esineet löytyvät, kun kirjoittaa hakusanakenttään ”KME” ja valitsee valikosta organisaatioksi Suomen Metsästysmuseo.

Teksti: Anne Salo