Metsästysmuseon asekokoelman konservointityö valmistui

Syksyllä 2020 alkanut aseiden konservointiurakka valmistui vuodenvaihteessa 2022. Työ teetettiin jaksoittain. Valkeakoskelainen Winter Musket -aseseppäyritys teki valtaosalle museon aseista huoltopurun, puhdistamisen ja öljyämisen. Suurin osa huolletuista oli takalatausaseita, mutta myös kaikki suustaladattavat aseet käytiin läpi. Konservoinnin ulkopuolelle jäivät ainoastaan perusnäyttelyssä olevat aseet.

Winter Musket on kahden historiallisista aseista kiinnostuneen asesepän, Riku Mehtäläisen ja Toni Lybeckin perustama yritys. Itsekin mustaruutiaseilla ampumista harrastavina he myös valmistavat menneiden vuosisatojen toimintatapoihin perustuvia aseita, kuten pii- ja nallilukkoaseita. Mikä historiallisissa aseissa kiinnostaa?

– Historiallisissa aseissa on monenlaisia, toisistaan erilaisia toiminta- ja valmistustapoja sekä mekaanisia ratkaisuja. Ratkaisut eivät välttämättä aina olleet niitä kaikkein käytännöllisimpiä, mutta joka tapauksessa kiinnostavia, Mehtäläinen kertoo.

– Esimerkiksi ensimmäisten pistoolien muotoilu ja ergonomia ovat nykyaikana elävän ihmisen näkökulmasta omituisia, mutta silloin ei ollut vielä muodostunut minkäänlaista normia. Tämä tekee vanhoista aseista kiinnostavimpia kuin nykyaseet, joiden toiminta- ja valmistustapoihin yms. ovat aikaa myöten valikoituneet vain toimivimmat ratkaisut. Tämän vuoksi nykyaseet ovat hyvinkin samankaltaisia keskenään. Toki hyvin toimiva ase on aina parempi, mutta ei välttämättä yhtä kiinnostava.

Perinteisiä ja uudenaikaisia työkaluja

Museon kokoelmien aseet on otettu vastaan siinä kunnossa kuin ne luovutushetkellä ovat. Museovarastoinnin aikanakaan niille ei ole tavallisesti isompaa huoltoa tehty, lukuunottamatta 2000-luvun alussa aseseppäopiskelijan työharjoittelunaan osalle aseista tekemää huoltoa. Näyttelyaseille tehdään toki pintapuolinen puhdistus ennen näytteille asettamista. Lahjoituksina saadut aseet ovat voineet jo ennen museolle päätymistäänkin olla vuosikymmeniäkin varastoituna ja vailla perusteellisempaa huoltoa. Nyt tehdyssä peruskonservoinnissa tarvittiin sekä vanhoihin aseisiin räätälöityjä työkaluja että uutta tekniikkaa.

– Ase purettiin, osat puhdistettiin, metalliosat öljyttiin, ase koottiin ja paketoitiin.

Purkuvaiheessa tärkein työkalu oli riittävän laaja ruuvimeisselin kärkisarja. Tiukassa olevat ruuvit tarvitsevat juuri oikeankokoisen kärjen ettei kärki lipsu ja ruuvi pysyy ehjänä. Seuraavaksi metalliosat puhdistettiin vuosien aikana kertyneestä liasta ja kuivuneesta öljystä ja rasvasta. Puhdistaminen tehtiin pääosin ultraäänipesuria käyttäen. Puhdistetut osat kuivattiin perusteellisesti ja suojattiin öljyllä korroosion estämiseksi, avaa Mehtäläinen aseiden huoltoprosessia.

– Piipun puhdistamisessa työtä nopeutti ns. piippukäärmeen käyttäminen. Puuosista puhdistettiin irtoroskat. Sitten ase koottiin kokonaiseksi ja merkattiin ylös aseen tiedot ja mahdolliset osapuutteet tai viat. Lopuksi ase pakattiin suojapaperiin ja laatikkoon, museolle kuljettamista varten.

Projektin aikana museolla aseiden säilytystiloissa tehtiin uudelleenjärjestelyjä. Aseiden tietoja täydennettiin tarvittaessa ja vailla esinekuvaa olevat aseet kuvattiin.

Arkisia aseita ja erikoisuuksia

Tarjonta on ollut kysyntää määräävämpi tekijä maamme asekannan koostumuksessa viime vuosikymmeniin asti. Mitä museon asekokoelman perusteella voi päätellä suomalaisesta metsästyskulttuurista menneinä aikoina?

– Suomalainen metsästysaseistus on ollut hyvinkin kotikutoista ja hieman alkeellista melkeinpä siihen asti kunnes on alettu teollisesti valmistamaan kotimaisia metsästysaseita. Mustaruutiajan aseet ovat monesti kyläsepän takomia tai koneisto ja piippu on uudelleen käytetty sen ajan sotilasaseista, Mehtäläinen erittelee. Patruuna-ajalle siirryttäessä alkaa näkymään enemmän ulkomaisia metsästysaseita ja sotienaikaisista aseista muokattuja metsästysaseita. Vaikka vanhemmat metsästysaseet ovatkin olleet hieman alkeellisia, niin varmasti niilläkin on kokenut metsästäjä pärjännyt hyvin.

Historiallisten aseiden valmistukseen erikoistumisesta huolimatta Winter Musketin, kuten muidenkin aseseppäyritysten, arkipäiväisintä työtä on nykyaseiden, erityisesti metsästysaseiden, huolto- ja korjaustyö. Metsästysmuseon konservointiprojekti poikkesi tavanomaisesta työstä volyyminsa ja kestonsa vuoksi. Museon projekti oli sovitettava muiden töiden kanssa lomittain.

– Mukavaa oli, että oli jatkuva pitkäkestoinen projekti, normaalisti asesepäntyö on aika sesonkiluonteista. Kesällä ja syksyllä tehdään paljon metsästysaseiden huolto- , korjaus- ja muutostöitä, Mehtäläinen kuvaa yrityksen arkea.

– Mieluisinta on huoltaa aseita, jotka eivät ole itselleni aiemmin tuttuja, niissä on jotain uutta tai mielenkiintoista. Huollon yhteydessä pääsee tutustumaan hyvin koko aseen ja osien toimintaan. Haastavimmat aseet huoltaa ovat sellaisia, joissa purku tai kasaus vaatii enemmän kuin kaksi kättä. Kolmen jousivoiman takana olevan osan paikallaan pitäminen yhdellä kädellä, samalla kun toisella kädellä yrittää asentaa koneiston kuorta paikalleen on jokseenkin haastavaa ja vaati monesti useita yrityksiä ja pitkää pinnaa.

– Aika nopeasti oppi arvioimaan työmäärää ja ajankäyttöä. Vaihtelua oli tietenkin paljon, koska aseissa oli lähes käyttämättömiä ja toisaalta hyvin huonokuntoisia, Mehtäläinen kertoo.

Mehtäläisen mukaan aseen todellista käyttökuntoa ei suinkaan aina pysty päättelemään päältä päin. Projekti osoitti, että entisajan metsästäjät ovat osanneet pitää huolta aseen toiminnan ja osumatarkkuuden kannalta olennaisimmista osista.

– Monesti myös yllätti hyvin vanhojen aseiden erinomaisessa kunnossa oleva piippu ja rihlaus, vaikka ase ulkoisesti olikin ruosteinen ja kuluneen näköinen.

– Mieleen jääneitä aseita oli erityisesti hienosti koristellut aseet sekä merkkihenkilöiden aseita. Myös sellaiset aseet joihin oli tehty erikoisia muokkauksia jäivät mieleen. Tietysti mekaanisesti muista poikkeavat aseet ovat jääneet mieleen. Esimerkkinä vaikka amerikkalainen vipulukkoinen Savage-kivääri pyörivällä patruunamakasiinilla vuodelta 1899, jossa oli myös jäljellä olevien patruunoiden lukumäärään kertova numerorulla.