12.06.2020 - 30.09.2020

1900-luvun vaihteessa maata viljelevän salon asukkaalla oli vielä monenlaisia kiinnityksiä kansanperinteen metsämaailmaan. Nousevan metsäteollisuuden ja kristinuskon maailmankuvan reunamilla muistoissa ja käytäntönäkin elivät vielä metsän toisenlaiset voimat haltijoineen ja väkineen.

Alueelliset heimoerot olivat suuret. Länsi-Suomessa metsämies kääntyi metsänhaltijan puoleen yhä harvemmin, mutta Karjalassa saalisonnea parannettiin vielä monenlaisin taioin ja loitsuin. Vanhemmat karhuriitit peijaisnäytelmineen olivat aikaisemmin olleet yhteisötapahtumia, joissa karhun henki lopulta johdatettiin karhunkallohongan äärellä oluen juhlistamana esi-isien luo.

Läntiset tarinat ja omakohtaiset kokemukset kertovat metsänneidoista, jotka esittäytyivät kulkijoille metsässä ja saattoivat siellä pyykkiänsäkin kuivatella. Kokonaisuudessaan kansanperinne tuntee iältään, ulkomuodoltaan, kooltaan ja sukupuoleltaan erilaisia metsänhaltijoita – silloin kun niitä ylipäätään oli havaittavissa.

Kansanlääkinnän ja kansanperinteen voi tulkita ohimenneeksi taikamaailmaksi. Mutta toisin katsoen ne ovat tärkeitä linkkejä tämän päivän terveysmetsään, metsäsuhteeseen ja jatkuvasti muuttuvaan ympäristökulttuuriin.Näyttely perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin aineistoihin (SKS). Näyttelyä ovat olleet rakentamassa Suomen Metsästysmuseon väki ja Pekka Virtanen.

Kiitokset: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kalevalaseura, Pirkko Mäenpää ja puuinstallaation tekijä Kauko Pöllänen.