Uuden perusnäyttelyn rakentaminen entisen tilalle alkaa vanhojen rakenteiden purkamisella. Tai oikeammin sen konkreettinen vaihe itse näyttelytilassa alkaa edellä mainitulla tavalla. Näyttelysuunnittelu on toki alkanut jo vuosia sitten, ja varsinaisia, näyttelyyn tulevien osioiden rakenteita, tekniikkaa ja sisältöä on työstetty jo useiden kuukausien ajan kulissien takana useiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tietynlaiseksi alkupisteeksi kuitenkin helposti mieltää sen hetken, kun ovet yleisöltä sulkeutuvat ja akkupora otetaan käteen.

Koko projektiin sisältyy paljon ns. tetriksen pelaamista: logistiikan toimivuus edellyttää paljon ennakointia sen suhteen, missä järjestyksessä tavaraa tuodaan ja viedään ja missä sitä varastoidaan eri vaiheissa. Käytettäessä muita näyttelytiloja varastona täytyy huomioida, minne täytyy päästä pumppukärryllä, mitä joudutaan useita kertoja käyttämään kokeilumielessä paikallaan ja poissa ja missä vaiheessa ulkopuoliset toimijat kuten siivoojat, sähköasentajat ja maalaajat tekevät oman työnsä. Erityisen tärkeää pähkäily on silloin, kun rakenteita kierrätetään, kuten nyt.

Ensimmäisessä vaiheessa täytyy siis valmistella ja tyhjentää ympäröivät tilat palvelemaan välivarastoina, purkaa tiellä olevat osat ja suojata arat kalusteet pölyltä ja kolhuilta. Sen jälkeen tyhjennetään esineet – uuteen näyttelyyn jäävät välivarastoon ja poistuvat pysyväissäilytykseen. Täytettyjen eläinten siirtely edellyttää aina omia temppujaan turvallisen kuljetuksen varmistamiseksi. Seuraavaksi vuorossa oli vitriinien purku. Siihen kuului kymmenien lasien siirtelyä. Tämä vaihe aiheuttikin ensimmäiset varsinaiset sydämentykytykset. Lasilavaa siirrettäessä kuorma pääsi notkahtamaan ja toistakymmentä noin kahden ja puolen neliön lasilevyä meni rikki. Onneksi ei kuitenkaan säpäleiksi! Tässä nähtiin laminoidun lasin etu karkaistuun verrattuna. Mikä tärkeintä, henkilövahinkoja ei sattunut.

Työ jatkui seinäkkeiden purkamisella. Vanerilevyt ja koolauslankut koetettiin saada mahdollisimman ehjinä irti, koska niille löytynee myöhemmin käyttöä. Purkutavaran kierrättämisessä on yksi varjopuoli, ja se on hitaus. On huomattavasti nopeampaa repiä paikat miten kuten hajalle ja toimittaa kaikki roskalavalle kuin ottaa siististi irti, lajitella ja varastoida. On järkevää tapauskohtaisesti punnita, kumpi on taloudellisempaa, työn vai materiaalien säästäminen.

Kahden purkuviikon lopulla päästiin tilanteeseen, jossa edessä oli kutakuinkin tyhjä tila. Dioraaman rakentaja tulikin välittömästi laatimaan sapluunoita ja siivoojat huoltamaan lattiaa. Talonrakennustermein ollaan päästy montun pohjalle ja nyt lähdetään etenemään ylöspäin. On jo saatu maalia seiniin ja seinäkkeiden ja vitriinien paikkoja on päästy sovittelemaan. Meneillään oleva helmikuu on isojen projektien aikaa – silloin valmistuvat näkyvimpien näyttelyosastojen suurimmat työvaiheet.