Metsästysmuseon Otso näyttelyn avajaiset 16.5.2019

Meidän kuva itsestämme rakentuu käsitykseemme menneisyydestämme, minäkuvastamme ja ajatuksistamme tulevaisuudesta. Filosofit ovat pukeneet tämän ajatuskulun ikiaikaisiksi kysymyksiksi, mistä me tulemme, keitä me olemme, ja minne me menemme. Täsmällistä tieto siitä, mistä me suomalaiset tulemme, ei ole. Suomen heimon vaiheet toki tunnetaan, mutta vaikutteita, uusia ihmisiä ja tapoja olemme saaneet vuosituhansien saatossa kansojen sulatusuunissa monelta suunnalta. Menneisyyden kehityskulkujen ymmärtäminen on kuitenkin keskeisessä asemassa, kun mietimme, keitä me olemme ja miten me maatamme rakennamme. Näihin kysymyksiin Suomen Metsästysmuseo tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman uuden pysyvän näyttelyn muodossa. Voisi sanoa, että iso osa meistä jokaisesta on peräisin entisajan pyytäjiltä ja iso osa tavoistamme ja tottumuksistamme on aikojen saatossa rakentunut pyyntikulttuurin pohjalta.

Nyt avattava näyttely luo kiinnostavan katsauksen aina kivikaudesta viime vuosisadalle. Se avaa meille aikaisempien sukupolvien pyyntitapoja ja -välineitä sekä kertoo eri riistaeläinten merkityksestä aikojen saatossa. Pääsemme näyttelyssä matkalle yhdessä entisajan pyytäjien kanssa. Vanha pyyntikulttuuri elää voimakkaana kulttuuriperinnössämme, vaikka toisinaan se nykyihmisiltä unohtuu. On suuri vahinko, että sanojen ja sanontojen sekä kuvien ja symbolien alkuperä painuu herkästi historian hämärään.

Kulttuuri ja identiteetti ei synny hetkessä eikä sattumalta. Se kehittyy vuosisatojen ja tuhansien kuluessa mukautuen ympäristön asettamiin reunaehtoihin ja luonnon kehityskulkuihin. Näyttelyssä tätä avataan paikannimien ja vaakunasymboliikan kautta. Toivon, että nuoret löytävät myös tämän osan historiaamme ja kulttuuriperintöämme uudelleen. Se hakee vertaistaan, missä tahansa maailmassa ja kertoo omalta osaltaan siitä, miten meistä on tullut sellaisia kuin olemme – suomalaisia. Meissä asuu edelleen luonnon kanssa selviytymään oppinutta rakovalkean liekistä itseään katsovaa sitkeää rauhallisuutta, joka on mahdollistanut elämän ja kehityksen karussa ja kylmässä, mutta meille niin rakkaassa ympäristössä.

Jari Varjo