Kuumana hellepäivänä Kalastusmuseon kokoelmatilat ovat viileät ja hämärät. Ilmassa tuoksuu terva ja pöly.
Erämuseoprojektin yhteydessä on tarkoitus kirjata mahdollisimman suuri osa Kalastusmuseon esineitä Collecteen, museoiden kokoelmienhallintajärjestelmään. Tähän työhön sisältyy kunkin esineen sanallinen kuvailu, mittaaminen ja valokuvaaminen. Toki esine täytyy ensin ottaa esille tarkasteltavaksi, ja pakata jälleen silkkipaperiin ja laatikkoon. Kukin esine saa myös oman esinenumeronsa, jonka perusteella siihen saadaan liitettyä oikeat tiedot tietokannasta.
Kalastusmuseon kokoelmissa on yli satavuotiaita esineitä: verkkoja, rysiä, mertoja, onkia, vieheitä, lippoja, ym. On kalantutkimukseen ja -viljelyyn liittyvää esineistöä 1900-luvun puolivälistä, ja vapaa-ajankalastusvälineistöä 2000-luvulle saakka. Vanhimmat esineet ovat kulkeneet pitkän matkan siitä lähtien, kun Helsingissä toiminut Suomen Kalastusmuseo lakkautettiin vuonna 1920.
Kokoelman mielenkiintoisimpia esineitä ovat vanhat verkot. Ne ovat kiinnostavia paitsi käyttöesineinä, mutta myös käsityötaidonnäytteinä.
Kuvassa olevaa verkkoa on käytetty ilmeisesti nuotan sivuverkkona. Se on voinut olla myös rysän aitaverkko tai karkeatekoinen säikytysverkko. Verkon havas, eli verkkomainen osa on pellavaa, ja se on kudottu käsin. Kuvassa näkyvät köydet eli verkon paulat on valmistettu tuohesta. Kohot on veistetty männyn kaarnasta, mukana on myös kaksi puista kohoa. Kohoihin on kaiverrettu omistajan puumerkit. Kuvassa oikealla ovat verkonpainot, tässä verkossa ne ovat tuohinauhoilla eli tuohisiisnoilla päällystettyjä kiviä eli kolleroita.
Kaikki verkot eivät ole yhtä yksiselitteisiä ja siistejä kuin aiemmin mainittu. Tässä kuvassa on kaksi täysin yhteenkietoutunutta verkkoa, joita oli mahdoton irrottaa toisistaan. Niille annettiin esinenumero KME1:142a-b. Toinen verkko on a, toinen b, siltä varalta, jos joku tulevaisuuden tutkija olisi riittävän pitkämielinen irrottaakseen ne toisistaan. Esinenumerot on kirjoitettu kanttinauhalle, joka on ommeltu lenkiksi verkonpaulan ympärille. Numerointi ei vahingoita verkkoa, ja se on täysin poistettavissa.
Verkkolaatikosta on jo otettu yksi verkko, jäljellä kolme. Etualalla laatikon reunalla museotyössä käytettävät valkoiset hanskat, jotka eivät kauan valkoisina pysy. Laatikon pohjalla näkyy verkoista irronnutta pölyä. Nämä kaikki verkot pakataan valokuvauksen jälkeen silkkipaperiin ja omiin laatikoihinsa.
Suomen Kalastusmuseon vanha etiketti. Se kuuluu maderysään, joka on uutta ruotsalaista mallia. Siitä lisää seuraavalla kerralla!
Teksti: projektitutkija Anne Salo