Museon rooliopastushahmo Erämies Erkkiläinen on ollut koronakevään ja vielä kesänkin ajan työttömänä varsinaisesta tehtävästään eli opastuksista. Kuitenkaan hän ei ole ollut toimettomana. Jo alun alkaen, kun hahmo luotiin Suomenpeura-näyttelyyn vuonna 2017, oli ajatuksena kuvata kepeän humoristisia videoita jaettavaksi sosiaalisessa mediassa. Suomenpeuraa suoraan markkinoineiden videoiden lisäksi näitä pätkiä on sittemmin tehty aina silloin tällöin aikataulun salliessa. Vuonna 2019 Erkkiläinen ei juuri joutanut videoilla seikkailemaan, koska perusnäyttelyosio OTSOn rakentaminen vei suurimman osan ajasta ja työpanoksesta. Sen sijaan tänä keväänä museon mentyä kiinni maaliskuussa videoiden teko etätöinä on ollut varsin sopivaa puuhaa.
Koska autenttisten metsästyskuvausten tekeminen epookkitarkasti on hankala toteuttaa, on aiheissa keskitytty pääasiassa muihin eräelämän oheistoimintoihin. Näissä ”Erkkiläisen eräkonsteissa” on pyritty esittelemään pienen ja arkisenkin oloisia toimia ja tekniikoita, jotka eivät ole nykyajan ihmiselle enää kovin tuttuja. Pääajatuksena on ollut osoittaa luonnonmateriaalien käyttömahdollisuudet pyynti- ja tilapäisvälineiden valmistukseen kenttäoloissa. Tässä on avautunut myös itselle mahdollisuuksia opetella uusia ja harjoittaa vanhoja kädentaitoja. Nykyään kyseistä harrastusta kutsutaan yleismaailmallisesti bushcraftiksi, mutta aikanaan monet konstit ovat olleet arkipäivää ilman erityisempää selviytymisen ideologiaa. Erkkiläisen konsteiksi on pyritty valitsemaan sellaisia tekniikoita, joita on käytetty nimenomaan Suomessa 1800-luvulla, tai joita ainakin olisi voitu käyttää ja soveltaa. Tältä pohjalta olen päätynyt kutsumaan näitä touhuja kieli poskessa kokeilevaksi kansatieteeksi.
Ensimmäisenä, pari kolme vuotta sitten, tuli tutustuttua vanhoihin tulentekotekniikoihin. Sittemmin on mukaan tullut erinäisiä puukon ja kirveen käsittelyä sisältäviä juttuja. Osa menetelmistä, kuten vitsaksen vääntäminen tai ruuan valmistus maastossa, ovat olleet entuudestaan itselle tuttuja, mutta usein on huomannut myös tekevänsä ensimmäistä kertaa jotain asiaa suoraan kameran edessä. Tällainen projekti tänä keväänä oli esimerkiksi puurakenteisen linnunpyydyksen, satimen, valmistus. Kirjallisten lähteiden, piirrosten ja suullisten muistelmien perusteella kyseisen laitteen mitoista ja toimintaperiaatteesta oli kohtalainen käsitys, mutta erilaiset viritystavat ja niiden toimivaksi tekeminen käytännössä oli kuitenkin haastavaa. Lisähankaluutta toi kuvauksen toteuttaminen kokonaan yksin ankarimpana varotoimiaikana, jolloin kameran käyttö aiheutti päänvaivaa ja kiinteä sijoittaminen jalustalle rajoitti kuvakulmien hakemista ja vaihtelemista. Onneksi muita videoita on ollut kuvaamassa media-assistentti Katja Jaakkola, joka on myös vastannut kaikkien videoiden leikkauksista ja muista jälkikäsittelytöistä.
Videoiden ei ole tarkoitus olla tarkan tieteellisiä tallennuksia menetelmistä eikä tutoriaaleja rekonstruktioiden luomiseksi, mutta ne toivon mukaan antavat hieman käsitystä siitä, miten ja miksi tiettyjä materiaaleja käytettiin eri tarkoituksiin. Siinä historia muuttuu kirjaimellisesti käsinkosketeltavaksi, mikä auttaa asettumaan entisajan ihmisten kokemusmaailmaan syvällisemmin kuin muilla keinoin. Kaiken lisäksi itse tekeminen on ollut erittäin hauskaa!
Viimeisimmän Erkkiläisvideon pääsee näkemään tästä linkistä: https://www.facebook.com/Suomen.Metsastysmuseo/videos/271748937608892
Lisää videoita löytyy museon Facebook-sivuilta ja YouTube-kanavalta hakusanalla Metsästysmuseo.
Perttu Matero